Kun keskenkasvuiset lapset/nuoret karkailevat, heidät huostaanotetaan, pistetään kuriin ja järjestykseen, rangaistaan. Pahimmassa tapauksessa lääkityksellä tukahdutetaan tunteet ja estetään asioiden terapeuttinen käsittely. Opetetaan jopa bentsojen väärinkäyttäjäksi.
Kun lapsi karkaa on se avunhuuto ja johtuu se aina ahdistuksesta ja turvattomuudesta. Hän on joutunut traumaattisen kohtelun, väkivallan kohteeksi ja ahdistunut lähes paniikkiin.
Huostaanotto on hänelle usein uusi traumaattinen kokemus riippuen siitä onko paikka, josta hänet on huostaanotettu turvallisempi vai turvattomampi kuin uusi sijoituspaikka. Tämä voi johtaa toistuviin karkumatkoihin ja vaara huumeiden käyttöön karkumatkoilla lisääntyy.
Nuorella vielä aikuistumattomalla lapsella on seitsemän vaihtoehtoa ratkaista ylipääsemätön ahdistus jos häntä ei terapeuttisesti auteta ja kuunnella.
1. Hän karkaa fyysisesti pois ahdistavasta tilanteesta mihin tahansa.
2. Hän karkaa psyykkisesti sairastumalla psykoosiin.
3. Hän karkaa psyykkisesti juomalla päänsä täyteen.
4. Hän karkaa psyykkisesti nauttimalla mitä tahansa huumaavia pillereitä.
5. Hän karkaa psyykkisesti ottamalla huumeita
6. Hän karkaa psyykkisesti ja fyysisesti tekemällä suicidin.
7. Hän vetoaa avunhuutona ympäristöönsä psyykkisesti demonstroimalla suicidia viiltelemällä tms.
Mitä muita vaihtoehtoja hänellä on?
Miten aikuisten ja yhteiskunnan tulisi auttaa tällaista lasta?
Kerro mielipiteesi!
Rankaiseminen lisää ahdistusta, se ei ainakaan toimi. Karkaaminenhan on hätähuuto eikä rikos. Rankaiseminen näyttää huonosti tehoavan rikoksiinkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ymmärtävän ja läsnäolevan aikuisen, "myönteistä energiaa ihmisestä", sitä lapsi/nuori tarvitsee. Yhteiskunnan tarjoama apu, lääkityksineen ja rankaisuineen ei toimi.
VastaaPoistaAikuisen ihmisen tarjoama aito välittäminen ja huolenpito on ratkaisuna tässä tilanteessa. Lääkityksellä ei tätä asiaa voida ratkaista, ja huostaanottotilanteessa pitää varoa ettei syyllistytä liioitteluun lapsen tilannetta kartoitettaessa. Kyseessä on kuitenkin lapsen/nuoren ja hänen läheistensä elämään vaikuttavista asioista, hyväntekemisessä on mahdollisuus tehdä myös pahaa jos liioitellaan ja ylihuolehditaan -visioidaan kauhuskenaarioita.
Kun olen näitä tapauksia seurannut niin pääsääntöisesti arvona on vallanhimo, vallankäyttö, oikeassaolemisen pakko. Aitoa nöyryyttä ja sen myöntämistä, että päätöksen tekijäkin voi olla väärässä ei löydy edes oikeuksien kautta.
VastaaPoistaSaatikka, että pääasialliseksi arvoksi nousisi todellinen lapsen edun etsiminen ja rakkaus.
Kuinka monessa sijoituspaikassa aidosti rakastetaan lasta, joka saattaa olla käytöshäiriöinen. Kuinka monessa kehutaan lasta.
Pääasiallisesti metodina on 1800-luvulta peräisin oleva rankaisumentaliteetti, eristäminen, hylkääminen. Onneksi ei enää saa fyysisesti antaa remmiä. Henkinen pahoinpitely on kuitenkin yhtä pahaa tai pahempaa.
1970-luvulla koirien kasvatuksessa tuli muotiin pehmeät kasvatumetodit Ruotsista. Ne alkoivat Anders Hallgrenin kirjoista. Nyt Pertti Vilanderin Koirankorjauskirja on ajankohtainen. Näiden metodien soveltaminen ihmisen kasvatuksessa toimii yhtä hyvin, siis sama mentalitetti.
Häiriöityneiden koirien kouluttaminen on vuosikymmeniä edellä häiriöityneiden lasten kasvattamisesta.