lauantai 2. heinäkuuta 2011

VAPAUTUMINEN

VAPAUTUMINEN
Kaikilla ihmisillä on sukulaisia. Hyviä tai huonoja tai joskus jopa kuviteltuja vanhempia.
Väistämättä sisäistämme heidät joudumme elämään itsemme kanssa, sisäistystemme kanssa. Kaikki.
Insestin uhrikin joutuu itsessään asumaan raiskaajansa kanssa. Olemaan katkera sisäistykselleen eli itselleen. Ei siiinä ole mitään järkeä. Katkeruus syö energiaa, se on samanaikainen takertuminen ja viha.
Koska me vapaudumme? Älyn/järjen tasolla hylkäämme pahan ja pidämme hyvän. Tunnetasolla kaikki sisäistykset elävät.
Kuoleman jälkeen teemme surutyön ja onnistuessaan vapaudumme vanhemmistamme/sisaruksistamme/sukulaisistamme. Sen jälkeen on helpompaa. Vapaudumme osasta sisäistyksiämme. Työstämällä on mahdollista vapautua lopustakin.
Onko mahdollista vapautua jo ennen toisen kuolemaa? Miten vapautua rakkauden ja vihan ristiriidasta/katkeruudesta?
Kun kuvittelemme katkeruuden kohteen kuolleeksi. Kirjoitamme hänelle kirjeen. Kirjoitamme/piirrämme paperille tarinoita, kuvia asioista, joista emme pidä ITSESSÄMME ja polttamalla paperit/kuvat. Se helpottaa. Näitä prosesseja tulee toistaa uudestaan ja uudestaan.
Äiti/isä/sisarusvihasta voi vapautua myös kuvittelemalla joku ulkopuolinen ihanneäidiksi/-isäksi/-sisarukseksi. Saijoittamalla siihen kuviteltuja toiveominaisuuksia. Käymällä keskusteluja hänen kansssaan kahdella tuolilla. Sisäistämällä hänen ominaisuutensa korvaamaan poltetut pahan sukulaisuuden ominaisuudet. Näitä keskusteluja pitää käydä jatkuvasti uudestaan ja uudestaan monta kuukautta. Keskustelut voi käydä ikäänkuon kirjeenvaihtona. Lapsilla saattaa siivouskomerossa asua mielikuvitrusolioita, joiden kanssa he käyvät keskusteluja ja sisäistävät heidät. Tämä on sama asia.

RIITOJEN RATKAISU

Riitojen ratkaisu
Terve molemmille riitapuolille,
Lukekaa tämä kolme kertaa päivässä.
Näen asian niin,että järjen tasolla olette yksi-mielisiä eli asia on mitä on.
Tunteen tasolla kummallakin on omat traumansa,jotka käynnistävät tunnereaktiot/neuroosit, joilla ei ole mitään tekemistä järjen kanssa.
Järjen tasolla on tärkeätä tiedostaa tunnereaktiot neurooseiksi ja asettua niiden ulkopuoliseksi toteamalla, että tämä on minun neuroosini ja tuo on hänen neuroosinsa, ei anneta neuroosien tapella kun kumpikaan ei ole syyllinen omaansa, saatikka toisen neuroosiin, ette ole valinneet menneisyyttänne, turha syyllistää toista menneisyydestä. Tulevaisuuden voi valita. Ollaan niistä tietoisia ja hoidetaan omia (ei toisen) niinkuin neurooseja hoidetaan, esim. kirjoittamalla ja polttamalla, kahden tuolin keskustelulla jne. Kun neuroosit on purettu ja käsitelty ne häviävät,eivätkä häiritse.
Ahdistuksen pelon, paniikin, minkä tahansa tunteen käynnistyessä on toisen syyttämisen sijasta pohdittava mikä tässä tilanteessa pelottaa, ahdistaa ja heti perään mistä aikaisemmista tilanteista se on tuttu esim lapsuudesta. Kirjoitettava ja poltettava saunan pesässä.