Riitojen ratkaisu
Terve molemmille riitapuolille,
Lukekaa tämä kolme kertaa päivässä.
Näen asian niin,että järjen tasolla olette yksi-mielisiä eli asia on mitä on.
Tunteen tasolla kummallakin on omat traumansa,jotka käynnistävät tunnereaktiot/neuroosit, joilla ei ole mitään tekemistä järjen kanssa.
Järjen tasolla on tärkeätä tiedostaa tunnereaktiot neurooseiksi ja asettua niiden ulkopuoliseksi toteamalla, että tämä on minun neuroosini ja tuo on hänen neuroosinsa, ei anneta neuroosien tapella kun kumpikaan ei ole syyllinen omaansa, saatikka toisen neuroosiin, ette ole valinneet menneisyyttänne, turha syyllistää toista menneisyydestä. Tulevaisuuden voi valita. Ollaan niistä tietoisia ja hoidetaan omia (ei toisen) niinkuin neurooseja hoidetaan, esim. kirjoittamalla ja polttamalla, kahden tuolin keskustelulla jne. Kun neuroosit on purettu ja käsitelty ne häviävät,eivätkä häiritse.
Ahdistuksen pelon, paniikin, minkä tahansa tunteen käynnistyessä on toisen syyttämisen sijasta pohdittava mikä tässä tilanteessa pelottaa, ahdistaa ja heti perään mistä aikaisemmista tilanteista se on tuttu esim lapsuudesta. Kirjoitettava ja poltettava saunan pesässä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tää on hyvä. Kiitos Kari.
VastaaPoistaHyvä periaate, josta lienee helppo esim. hoitoalan ammattilaisten olla yhtä mieltä, vaikka tosielämässä keskenään toisiaan satuttavat niin parisuhteissaan kuin työmaillaankin. Eli kysymys kuuluu, että millä tavoin saada ihmiset tiedostamaan OMAN NEUROONSINSA sillä hetkellä, kun se todella olisi tarpeen, riidan ja raivon roiskiessa? Älyperäinen keskustelu Lauri Rauhalan "mielikarasteristiikasta ja situationaalisesta säätöpiiristä" tai Grofin perinataalimatriiseista takkatulen loimotuksessa, punaviinilasi kädessä, ei vie pitkälle.
VastaaPoistaVoisiko yksi tapa olla etukäteen tehty sopimus roolien vaihdosta heti riidan alkaessa? molemmat voivat tunnetasollakin tajuta, kuinka ärsyttäviä ja kohtuuttomia ovat. Esim. parisuhteessa mies ottaa riidan tullen tietoisesti vaimonsa roolin ja vaimo miehensä. Tämän voi toki tehdä myös yksipuolisesti, mutta se voi aluksi johtaa vielä suurempaan sekaannukseen :) Toisaalta, hämmennys on opintojen äiti...
Mielikuvat ovat tärkeitä, ja lappujen polttaminen on tehokasta mielikuvatyöskentelyä varsinkin muuntuneessa hypnoositilassa. Koska kyse on kuitenkin tunteista, kannatan henk. koht. myös rankempaa, suoraan tunteisiin menevää metodia, jossa lähdetään väsyttämään niitä negatiivisia tunteita. Kun on tietoinen affektinsa vahingollisuudesta, voi siihen liittyviä toimintatapoja mielessään toistaa ja tunnetasolla ylläpitää niin kauan, että väsyy olemaan vihainen. Vihansa voi myös visualisoida niin suureksi kuin se kasvaa, ja antaa sen jälkeen poksahtaa rikki. Tämä toistetaan niin monta kertaa, että negatiivinen tunne on sekä mielikuvana että tuntemuksena sopivan pieni tai olematon. Harjoitus on hyvä toistaa monta kertaa peräkkäin saman session aikana ja useampana kertana erikseen. Kun mukana on vielä itsehypnoosi, voi vaikutus olla kohtalaisen efektiivinen, mutta lopputulos hyvä.
Vaikka kannatankin rakentavaa (positiivista) ajattelua, uskon, että joidenkin neuroosien purkaminen vaatii hyvän tahdon lisäksi ainakin hikeä ja kyyneleitä.
Tärkeä pointti on myös se, että mikä on motiivi riidan poistamiseksi: minkälaisia arvoja sillä tietosesti pyrkii toteuttamaan ja mitä käytännössä haluaa elämältään. Edesmennyt kirjailija Jarkko Laine, joka oli naimisissa koko ikänsä nuoruudenrakastettunsa kanssa, sanoi, että ei ymmärrä, mikä parisuhteissa voi olla niin vaikeaa, ja että maksaako vaivaa vääntää kauheasti, jos homma ei tunnu toimivan. Laineella se hänen vaimollaan se toimi. Eivätkä ne ihmiset olleet kelopäitä. Jarkko Laineen kuvaus avioliiton arjen helppoudesta pistää miettimään, että onko osa ongelmista keksittyjä, jotta erilaisten terapeuttien tuotteistamien menetelmien myyntiluvut kasvaisivat. Tällaista tänä maanantai-iltana.
Edelliseen tekstiin viitaten:
VastaaPoistavaikka Laine olikin humoristi, hän oli myös runoilija ja vakavikko, eli tuo Laineen heitto ei ollut mikään vitsi.
Terapian tarve on todellinen, en väheksy psyykkausta ja terapiaa, ne pelastavat ihmishenkiä. Monet tiedostavat ihmiset älyävät mennä jossain vaiheessa elämäänsä terapiaan selvittämään asioitaan... Mutta turhan usein törmää terapiakirjoja lukiessa sellaiseen elämäntapahöttöön, että Dale Carnegie vaikuttaa siihen verrattuna syvälliseltä... Ja turhan usein terapeutteihin suhtaudutaan samalla tavalla kuin pappeihin muinoin.
Eli pikku heitoistani huolimatta suhtaudun terapiaan myönteisesti!!
Ja sinua pidän erityisen oivaltavana terapeuttina, koska olet ensisijaisesti ihminen, ja vieläpä utelias sellainen.
Mutta yksi juttu vielä tähän liittyen: kaunokirjallinen lukukokemus voi räjäyttää mielen yhtä tehokkaasti kuin psykoaktiiviset lääkkeet, hypnoosi tai syvin mahdollinen, varhaisimpiin objektisuhteisiin paneutuva psykoterapia. Kirja voi vaikuttaa syvällisesti ihmisen maailmankuvan ja ihmiskuvan muotoutumiseen. Tiedän tämän henkilökohtaisesti. Kirjallisuus ei ole vain kukkahattujen ja helmikanojen estetiikkaa. Sulkakynä oli aikoinaan voimakkaampi ase kuin musketti, ainakin toisinaan.
En ole varma, liittyikö tämä mitenkään aiheeseesi, mutta sivusi kuitenkin psyykkausta ja terapiaa, joilla on todettu olevan myöteisiä vaikutuksia ihmisen elämään.