lauantai 5. helmikuuta 2011

TIETÄMÄTTÖMYYDEN FILOSOFIA

Mitä me voimme tietää?
Tiede ja rationalismi on uskonto siinä kuin kristinuskokin todisti dosentti Matti Luoma v 1991 kirjassaan Länsimaiden kaksi uskontoa.
DDT:n keksijä Paul Muller sai Nobelin palkinnon v 1948.
Egar Monizi sai lobotomian keksimisestä nobelin v 1949
Josef Mengelen tutkimusten pohjalta kehitettiin avosydänkirurgiaa.
Mengele ei saanut nobelia, olisiko ansainnut sen jälkikäteen?
Ansaitsevatko GMO-lajikkeiden kehittäjät Nobelin?
GMO-maissi pelloilta on valunut hyöteisiä tappavaa proteinia kahteensataan jokeen USA:ssa. Vuosituhansien evolutio alkaa uudelleen.
Tästä kaikesta voimme päätellä vastoin tieteellista rationalismia, että voimme tietää jostain asiasta vain tietyn prosentin ja loppu on tietomme ja tieteen ulkopuolella olevaa uskoa ja osa on sellaista "tietoa", jota tiede ei koskaan saa selvitettyä. Pääsemme vain likiarvoihin totaalisesta tiedosta.
Avaruustiede ei koskaan kykene selvittämään kaikkea.
Tämä koskee koko tieteellistä maailmaa: ilmastotiedettä (mikä totta,mikä ei)?, taloustiedettä (talouskuplat puhkeilee), oikeustiedettä (oikeusmurhat?), lääketiedettä (rokotukset ja narkolepsia?), psykiatria (mikä parantaa ihmisen?) jne. loputtomiin.
Meidän tulee kunnioittaa enemmän tietämättömyyttä kuin tietoa. Nyt tutkijat, tiedemiehet ja heidän kanssaan poliitikot uskovat kuten uskovaiset tekevät omalla alueellaan, että tiede ja sen tutkimukset sisältävät totuuden, jonka mukaan asioista päätetään.
Jos kunnioitamme sitä mitä emme vielä tiedä, niin olemme varovaisempia emmekä tee peruuttamattomia virheitä.

1 kommentti:

  1. Välitön seuraus tietämättömyyteen havahtumisesta johtaa tutustumaan Karl Popperin tieteenfilosofisiin lähtökohtiin. Konkreettisesti: "Uskon, että myötätunto auttaa poistamaan sodat maan päältä." Uskomus on testattavissa tai kumoutumaton (kuten väite Jumalan olemassaolosta). Jos uskomus on kumoutumaton, asiasta ei ole syytä enempää keskustella. Jos uskomus on testattavissa, meillä on kaksi tietä: a) etsimme jatkuvasti todisteita uskomuksemme tueksi - aina fundamentalismiin asti tai b) etsimme tapauksia ja tilanteita, joissa uskomus ilmeisesti toimii ja tapauksia ja tilanteita, joissa se ei silminnähden toimi. Jos löytyy yksikin uskomusta rampauttava esimerkki, uskomusta on kehitettävä tai siitä on jopa luovuttava. Tietämättömyyden myöntämisessä on mielestäni kyse (tieteenteoreettisesti) siitä, kuinka paljon haluan edistää yhteistä tietämystä lisäämällä tietämättömyyttä. Sillä jokainen uusi kysymys ja vastaus laajentavat Popperin mukaan tietämättömyytemme alaa. Ks. esim. teos Arvauksia ja kumoamisia.
    Toimintaan vaikuttava totuuskäsitys ei edellytä testattavuutta eli teemme aina sen mukaan mihin uskomme. Jos tekisimme vain sellaista, mikä kestäisi parhaan mahdollisen testauksen eli olisi nykyhetken käsitys tieteellisestä totuudesta, tekemistä olisi hyvin vähän. Näin siis tullaan johtopäätökseen: mitä enemmän toimimme, sitä suurempaan tietämättömyyteen toimintamme perustuu.
    On siis ymmärrettävää rukous: Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät.

    VastaaPoista