MITEN KÄYTÄN VALTAA

Tämä teksti julkaistu myös http://miten-kirja.blogspot.com :ssa
MITEN KÄYTÄN VALTAA ja miten en käytä sitä!
Hippokraten vai Mengelenin vallankäyttöä?
Istumme potilaan kanssa vastaanotolla vastakkain tai pöydän ääressä.
Minulla 50 vuoden kokemus ihmisten käsittelystä. Potilaalla ikänsä verran kokemusta itsestään, oireistaan, ahdistuksestaan, masennuksestaan.
Tilanne ei ole tasa-arvoinen.
Hän on tullut auktoriteetin luokse odottaen helpotusta, ehkä parannustakin.
Minä auktoriteettina voin antaa oikeita tai vääriä suggestioita, jotka potilas ottaa aina todesta. Hänen mielestään minulla on "ikuisen elämän timantti" ja tiedän kaiken ihmisistä ja tämän kädellislajin käyttäytymisestä. Timanttia en vain hänelle anna.
Jännittäen hän kertoo elämästään ja oireistaan avoimesti mitään peittelemättä. Laulun sanoin: "Avaa sydämesi mulle, tahdon pelkkää hyvää sulle, mitään salata et saa." Tämä oli Reima Kampmanin tunnuslaulu.
Huolistaan kertoessaan hän samalla paljastaa statuksensa, vointinsa ja ilminäkyvät oireensa.
Saamastani informaatiosta voin päätellä hänestä jotain. Itse hän kuvittelee, että tiedän hänestä kaiken.
Siihen mennessä olen käyttänyt ihmisuhdetaitojani vallan palveluksessa. Olen saanut hänet avautumaan ja kertomaan asioita, joita hän ei ole kenellekkään kertonut. Tämä on ollut positiivista lääkärin vallan käyttöä.
Sitten kerron hänelle mielen rakenteista, traumojen vaikutuksista, mielen toimintatavoista ymmärrettävällä tavalla. Hän alkaa ymmärtää itseään ja käyttäytymistään. Hänen luottamuksensa kasvaa ja hän on yhä alttiimpi suggestioille ja vallankäytölle.
Annan hänelle erilaisia hoito-ohjeita ja keinoja helpottaa oloaan ja ratkaista keskeneräisiä asioitaan ja traumojaan.
Negatiivisessa vallankäytössä komentaisin elintapojen muutokseen.
Keskustelen hänen kanssaan lääkityksen mahdollisuudesta, hyödyistä ja haitoista. Keskustelussa selviää hänen suhtautumisensa lääkitykseen. Määrään ehkä hänelle lääkityksen tai kokeilemme pehmeämpiä keinoja.
Negatiivisessa vallankäytössä määräisin mitään puhumatta auktoritatiivisesti lääkityksen, josta aiheutuu riippuvuutta tai haittaoireita.
Olen nähnyt 60-luvulla mielisairaalassa vallankäyttöä, insuliinishokkeja, väkisin annettuja sähköshokkeja, tarpeetonta väkivaltaa, psykootisten halveksuntaa ja vielä v.2010 kuullut mitenkä psykoottinen laitettiin eristykseen, jossa joutui ulostamaan paperilautaselle kun ei vessaan päästetty. Toisen kerran keinutuoliin sidottua psykoottista vanhusta kehotettiin ulostamaan vaippoihinsa.
Ongelma syntyy arvoristiriidoista, arvostuksista. Missä loppuu asiakkaan/kohteen ihminen ja alkaa eläin tai esine, jota saa kohdella miten vain. Kyse on joko Hippokrateen tai Mengelenin arvomaailmasta.
Ilkka Härkönen
www.aanitteitaelamaan.fi