lauantai 29. toukokuuta 2010

ALKOHOLI JA HENKINEN KEHITTYMINEN

Lapsi kehittyy villi-ihmisestä heimo-ihmiseksi, heimoihmisestä murroikäiseksi ramboksi ja aloittaa alkoholin käytön. Kehitys hidastuu. Alkoholin käyttö lisääntyy. 20-vuotiaana pitäisi olla byrokraattivaiheessa ja siitä edelleen juppivaiheen kautta ihmisiä kunnioittavaksi pehmoksi, jollei peräti vaihtoehtojen etsijäksi ja mielipidejohtajaksi.
Kuinkas käykään? Alkoholin käyttö on kertaviikkoista ja kohta päivittäistä kaljottelua. Henkinen kehitys pysähtyy armotta rambovaiheeseen. Kaljapäissään ei ole kykyjä ajatella elämää ja itseään, jotta etenisi ihmisenä. Elimistö rappeutuu, aivot alkavat sulaa. Aivojen sulaminen kiihtyy alkoholin käytön jatkuessa 45-vuotiaasta.
Ehkä noin 45-ikävuoden vaiheilla tilanne kriisiytyy terveydellisistä tai henkisistä syistä. Kriisin myötä tulee iso muutos. On joko lopetettava alkoholistina alkoholin käyttö kokonaan tai jatkettava sitä kriisistä toiseen kuolemaan johtavan rappeutumisen edistyessä.
Jos käy niin onnellisesti, että alkoholin käyttö loppuu on asianomaisella taas mahdollisuus kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Aivoissamma riittää kapasiteettia, vaikka osa olisikin surkastunut ja kun niitä käytetään kasvaa kantasoluista uusia hermosoluja ja vanhojen solujen välille kasvaa uusia piuhoja. Tilanne ei siis ole lopullinen jos liuottimien käyttö on lopetettu.

3 kommenttia:

  1. Blogi kuvaa nasevasti arvoevoluution ja alkoholin käytön yhteyttä. Jään kysymään, mikä alkoholin liikakäytössä on se mekanismi, joka "jättää" käyttäjän rambovaiheeseen?
    Toisaalta kiinnostaa yleisemmin tietää, mitkä eri seikat vauhdittavat arvoevoluutiota ja mitkä seikat - alkoholin väärinkäytön lisäksi - hidastavat tai estävät arvoevoluutiota?
    Mikä mahtaa olla kontekstin ja siinä sosiaalisten suhteiden osuus?

    VastaaPoista
  2. ERITTÄIN mielenkiintoinen aihe. Onhan noita alkon suurkuluttujaia nähty noissa sosiaalisissa pehmoissakin (taso6), mutta ne ovat tehneet elämässään muutakin kuin dokanneet. Ja sitten: käsittääkseni arvoevoluutio ei ole mikään automaatti, joka kuljettaa vain ylöspäin. Kun addiktio ottaa vallan, kyky itsenäisiin päätöksiin vähenee, mikä voi ilmetä myös kompensatorisina irtiottoina.Nämä irtiotot näyttäytyvät ulospäin usein aika rambomaisilta, vaikka henkilön tietoinen tarkoitus olisi korostaa vain vapauttansa. Alkoholismi taannuttaa kehittyneemmänkin ihmisen psyykettä.Viina ei ole ketään viisaammaksi tehnyt.Nuoret, joilla on kovasti kapasiteettia ja tiettyä kaikkivoipaisuuden tunnetta saattavat huomata tämän vasta jälkeenpäin, kun hyvä osa elämää on lipunut ohi. Alkoholin vaikutuksen alaisena on vaikea olla kurinalainen. Puhumattakaan, että keksisi uusia hyviä ideoita, joita voisi sitten humalassa viedä eteenpäin. Ehkä siksi suurin osa alkoholisteista on tuossa rambovaiheessa. Siitä on vaikea nousta kännissä ylöspäin.

    Olisi mielenkiintoista tietää, millaisia arvoja alkoholin suurkuluttajat/alkoholistit kokevat itse elämässään toteuttavansa. Varmaa on se, että kova juominen vähentää ihmisen vapaiden valintojen mahdollisuutta. Ja täällä Suomessa on vielä se erityispiirre, että ihminen saa "luvan" olla pölvästi humalapäissään. Keski - ja Etelä-Euroopassa kännítohelointi merkitsee kasvojen menetystä ja sosiaalista häpeää.

    Ihan omana mielipiteenäni, joskus muinoin ravintoloissa paremmin viihtyneenä sanon: alkoholisoitunut, humalainen aikuinen henkilö on ikävä ja tylsä ihminen, jonka seura ei jaksa pitkään kiinnostaa. Keski-ikäisenä hän usein muistuttaa levysoitinta, jonka neula on jäänyt jumiin. Ketä sellaisen seura kiinnostaa?

    VastaaPoista
  3. Nuorena sitä tykkäsi katsella kun selvänä umpimielinen aikuinen muuttui humalluttuaan mukavaksi ja seuralliseksi. Tuo esimerkki laittoi kokeilemaan vieden harhaan monta elon vuotta.


    Kyllä vanhempana nyt ymmärtää olla tekemättä alkoholia nauttimalla itseään tyhmemmäksi mitä jo luonnostaan on.

    VastaaPoista