perjantai 16. heinäkuuta 2010

TUOMIO ON SALAINEN

Pedofiilisissa rikoksissa on tapana julistaa tuomio ja asiakirjat salaiseksi, varsinkin jos uhri on lapsi.
Kun tuomio on salainen, ketkä siitä joutuvat kärsimään ja ketkä siitä hyötyvät?
1. Uhri ei ole mihinkään syyllistynyt. Hän voisi asiasta kertoa helpottaakseen pelkojaan ja varoittaakseen muita. Silloin kun on joutunut trauman kohteeksi, on erittäin tärkeätä että voi myöhemmin avautua ja puhua asiasta. Mutta kun tuomio on salainen, se ei ole mahdollista.
Uhri joutuu siis kärsimään.
2.1 Rikoksen tekijä tuomion kärsittyään voi muina miehinä liittyä yhteiskuntaan ja elää normaalisti tai esimerkiksi pedofiilina jatkaa rikollista toimintaansa. Hänen kannaltaan tuomion salaisuus on hänen etunsa. Englannissa hänen nimensä julkistetaan ja hän joutuu esim. muuttaessaan ilmoittautumaan viranomaisille.
Uhkana salaisuudesta on rikoksen uusiutuminen.
2.2 Jos onkin tapahtunut oikeusmurha ja tuomittu on syytön, joutuu viaton ihminen kärsimään. Oikeusmurhaa ei päästä koskaan penkomaan pohjiaan myöten. Näin todellinen rikollinen jälleen hyötyy eikä tule koskaan tuomituksi ja syytön joutuu kärsimään. Vain sen takia, että pöytäkirjat ovat salaisia. Demokratia ei toimi.
Syytön joutuu kärsimään.
3. Tuomioistuin ja tuomarit kuvittelevat usein olevansa erehtymättömiä. Heitä ei saa kritisoida. Tuomion ja asiakirjojen salaiseksi julistamisella tuomioistuin suojaa selustansa. Tutkiva journalismi ei pääse koskaan asiakirjoihin käsiksi. Näin mahdolliset oikeusmurhat ja vääryydet eivät tule koskaan oikaistuksi.
Seksuaalirikoksen uhri on sellaisessa psyykkisessä tilassa, ettei hän määräajassa kykene tekemään valitusta HO:n tai KO.n eikä ylempi oikeusaste ota sitä välttämättä käsittelyynkään ja automaattisesti julistaa asiakirjat edelleen salaisiksi.
Samanlaisessa psyykkisessä tilassa on myös oikeusmurhan uhri. Hän katsoo joutuneensa ehkä vainon kohteeksi ja välttää valituksia ettei joudu pahemmin rangaistuksi.
Totuus ei välttämättä paljastu.
Näin salaiseksi julistaminen aiheuttaa Kafkamaisen tilanteen. Oikeus ja demokrattinen avoimuus eivät toimi. Tuomion salaiseksi julistamisella ei ole mitään positiivisia vaikutuksia.
Sen sijaa voisi olla laki, että media pääsee tutkimaan asiakirjoja 6 kk kuluttua.
Mielentilatutkimusten sairaukertomukset ovat samassa asemassa.
Vanhojen salaiseksi julistettujen perusteet pitää tutkia yksi kerrallaan ja purkaa salaisuudet.

Motto: Ne, jotka ovat tehneet väärin tulevat alitajuisesti syyttämään itseään ja siten toimimaan, että joutuvat karman lain mukaan vääryytensä seuraukset katkerasti kärsimään.

3 kommenttia:

  1. Salailu vie uskon oikeudenmukaisuuteen niin uhrilta kuin oikeusmurhatulta, totta.

    Kafkamaisuudella tarkoittanet seuraavaa:

    "Kafkan teosten ilmapiiri on synkkä ja teemoina ovat useimmiten käsittämätön ahdistus, vaino ja irrallisuuden tuntu. Päähenkilöt ovat usein kyvyttömiä toimimaan haluamallaan tavalla. Esimerkiksi romaanissa Oikeusjuttu heijastuu Kafkan hienovarainen satiiri virkavaltaistunutta yhteiskuntaa kohtaan. Päähenkilö joutuu nimettömän oikeusistuimen eteen, jossa hän ei edes tiedä, mistä häntä syytetään. Kerronnassa mielettömät tapahtumat, jotka unenkaltaisessa kirjallisessa todellisuudessa ovat kuitenkin ymmärrettäviä, yhdistyvät kiduttavaan kykenemättömyyteen ja uhriosaan.

    Kafkamaisuus on siis kuviteltavissa kasvottomaksi byrokratiaksi tai yleiseksi hegeliläiseksi vieraantumiseksi nyky-yhteiskunnasta." (Wikipedia).

    Lainsäädännön kautta tähän voisi vaikuttaa, kuka voisi tämän asian esitellä eduskunnalle?

    VastaaPoista
  2. Tuo virkavallan vallankäyttö tuli mieleeni, kun luin Joseph Brodskyn runoa, johon hänet innoitti Tiber-joki sekä Tiberiuksen patsaan kauhunsekainen ihastelu. Brodsky kirjoittaa:

    "Ah Tiberius!
    Keitä me olemme sinua tuomitsemaan?
    Olit hirviö, mutta välinpitämätön
    hirviö. Mutta juuri hirviöitä-
    ei suinkaan uhreja-luo luonto
    omaksi kuvaksensa. Paljon lohdullisempaa -jos saa valita-
    on joutua helvetinsikiön kuin neurootikon tuhoamaksi."

    Nämä sossutantat, psykoarmeija sekä muu hapankermalle haiseva moralisoiva valkotakkisten joukko on juuri näitä neurootikkoja, joiden tuhoamaksi joutuminen on vihonviimeinen viheliäinen kohtalo.

    Viimeistään suomalaisten sosiaali - ja terveydenhuollon ammattikuntien toiminta antaa moraalisen oikeuden näiden neurootikkojen ahdinkoon saattamien ihmisten harkita ja toteuttaa itsemurhaa.

    Ps. Olen muuten ollut todistamassa pakkohoitopäätöksellä mielisairaalaan viedyn ihmisen kujanjuoksua. Hänet löydettiin pyykkinaruun ripustautuneena, kylpyhuoneesta, inhimillisesti ajatellen myöhään. Hän oli etukäteen sanonut, että jos hänen aviomiehensä vielä hänet järjestää "hoitoon", niin hän tappaa itsensä. Kaikki sujui käsikirjoituksen mukaan. Kuvion kaikki osapuolet pitivät lupauksensa. Olisikohan se edes VOINUT mennä toisin?

    VastaaPoista
  3. Pieni korjaus. Kyseisessä runossa Brodsky ei ollut patsaan vaan rintakuvan äärellä; 30-vuotiaan Tiberiuksen rintakuvan äärellä. Ei hän Tiberiusta oikeasti ihaillut.

    Brodsky tiesi mitä on olla virkavallan vainottu, vankilan ja mielisairaalan kautta länteen muuttanut muukalaiskirjailija. Hän ei kumartanut idän tyranneja eikä lännen "demokratiaa". Brodsky oli hengen aristorkraatti, joka ei antanut keskinkertaisuuksien lannistaa itseään.

    Meidän demokratiamme ei muutu paremmaksi eikä virkakoneistomme humaanimmaksi, elleivät kansalaiset herää. Ihanteellinen ihminen saattaa toivoa, että tällaiset aristokraattiset sielut, jotka eivät taivu minkään kiristyksen edessä, että he saattavat olla näitä uuden kansalaisyhteiskunnan suunnäyttäjiä. Virkamiehistä siihen ei ole. Ei myöskään poliitikoista eikä talouselämän jehuista. Kirjallisuutemme ja taiteemme on hampaatonta. Se ottaa kantaa vain apurahoihin.

    Keitä saattaisivat olla nämä uudet hengen aristorkraatit, jotka kyseenalaistaisivat virkakoneistomme nykyisen salailevan ja kansalaisia nihiloivan toiminnan? Minä laittaisin lanttini likoon oikeusoppineiden puolesta. Sekä akateemisessa maailmassa että oikeussaleissa on toimijoita, joita innoittaa ihmisoikeudet ja uuden, avoimemman kansalaisyhteiskunnan ajatus. Osaavatko kansalaiset/kuluttajat löytää nämä puolestapuhujansa, se on toinen juttu.

    Ja vielä näistä valkotakkisista: he ovat ameeboja. Heidän tilaisuutensa muuttaa yhteiskuntaa paremmaksi on mennyt ohi, sikäli kun sitä on koskaan ollutkaan.

    VastaaPoista