KUKASNÄOLET?
Kerro minulle KUKA SINÄ OLET?
Mikä on syvin olemuksesi kaiken sen kuvittelusi, joka luulet olevasi, takana?
Osoita toista sormella ja sano sinä!
Osoita itseäsi sormella ja sano minä!
Mihin kohtaan osoitat?
Osoita polveasi sormella ja sano minä - ei se toimi!
Miksi osoitat juuri siihen kohtaan, mihin osoitat?
Siihen on hyvin yksinkertainen vastaus, joka sinun on itse keksittävä.
Jos minä sanon sen sinulle, siitä tulee uusi projektio.
Jos annat sille nimen, se tuhoutuu.
Tuo syvin olemuksesi vain on, mutta vaikuttaa kaikkeen toimintaasi.
Osoita sitä sormellasi, ole syvin olemuksesi ja unohda kaikki muu vähäksi aikaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hienoa!
VastaaPoistaHavahduttamiseen on monia portteja.
Sydäntietoisuus omasta syvimmästä itsestä voi avata "minä olen"- kokemuksen. Ulkoisen ja sisäisen ero omassa mielessä aukenee, 'Elämä' itse astuu esiin.
"You are dance and life is dancer."(E.Tolle).
Onko sillä sormella siinä muuta roolia kuin osoittaa? Voiko sormi osoittaa itseään? Jos luon mielikuvan itseään osoittavasta sormesta ja siitä seuraa vieläpä tuntemus, niin kuka osoittaa ketä ja mikä/kuka on se joka kuvittelee ja tuntee?
VastaaPoistaMiksi minulla täytyisi olla syvin olemus? En kiellä sen olemuksen mahdollista olemassaoloa, mutta mikä sen syvimmän funktio on? Jos subjektiinen tuntemukseni on, että on mukavaa olla nobody, jolla on mahdollisesti useita identiteettejä ilman sitä "syvintä", niin mikä siinä on vikana? Ydinihmisen tai "syvemmän itsen" etsiminen voinee olla osoitus myös pelosta ja ahdistuksesta, mikä syntyy siitä kun tajuaa olevansa yksi inanen hitunen maailmankaikkeutta, jossa mikään ei ole pysyvää.
Mikä on sipulin syvin olemus?