Kun keskenkasvuiset lapset/nuoret karkailevat, heidät huostaanotetaan, pistetään kuriin ja järjestykseen, rangaistaan. Pahimmassa tapauksessa lääkityksellä tukahdutetaan tunteet ja estetään asioiden terapeuttinen käsittely. Opetetaan jopa bentsojen väärinkäyttäjäksi.
Kun lapsi karkaa on se avunhuuto ja johtuu se aina ahdistuksesta ja turvattomuudesta. Hän on joutunut traumaattisen kohtelun, väkivallan kohteeksi ja ahdistunut lähes paniikkiin.
Huostaanotto on hänelle usein uusi traumaattinen kokemus riippuen siitä onko paikka, josta hänet on huostaanotettu turvallisempi vai turvattomampi kuin uusi sijoituspaikka. Tämä voi johtaa toistuviin karkumatkoihin ja vaara huumeiden käyttöön karkumatkoilla lisääntyy.
Nuorella vielä aikuistumattomalla lapsella on seitsemän vaihtoehtoa ratkaista ylipääsemätön ahdistus jos häntä ei terapeuttisesti auteta ja kuunnella.
1. Hän karkaa fyysisesti pois ahdistavasta tilanteesta mihin tahansa.
2. Hän karkaa psyykkisesti sairastumalla psykoosiin.
3. Hän karkaa psyykkisesti juomalla päänsä täyteen.
4. Hän karkaa psyykkisesti nauttimalla mitä tahansa huumaavia pillereitä.
5. Hän karkaa psyykkisesti ottamalla huumeita
6. Hän karkaa psyykkisesti ja fyysisesti tekemällä suicidin.
7. Hän vetoaa avunhuutona ympäristöönsä psyykkisesti demonstroimalla suicidia viiltelemällä tms.
Mitä muita vaihtoehtoja hänellä on?
Miten aikuisten ja yhteiskunnan tulisi auttaa tällaista lasta?
Kerro mielipiteesi!
Rankaiseminen lisää ahdistusta, se ei ainakaan toimi. Karkaaminenhan on hätähuuto eikä rikos. Rankaiseminen näyttää huonosti tehoavan rikoksiinkin.
maanantai 14. helmikuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)