Lapsi kehittyy villi-ihmisestä heimo-ihmiseksi, heimoihmisestä murroikäiseksi ramboksi ja aloittaa alkoholin käytön. Kehitys hidastuu. Alkoholin käyttö lisääntyy. 20-vuotiaana pitäisi olla byrokraattivaiheessa ja siitä edelleen juppivaiheen kautta ihmisiä kunnioittavaksi pehmoksi, jollei peräti vaihtoehtojen etsijäksi ja mielipidejohtajaksi.
Kuinkas käykään? Alkoholin käyttö on kertaviikkoista ja kohta päivittäistä kaljottelua. Henkinen kehitys pysähtyy armotta rambovaiheeseen. Kaljapäissään ei ole kykyjä ajatella elämää ja itseään, jotta etenisi ihmisenä. Elimistö rappeutuu, aivot alkavat sulaa. Aivojen sulaminen kiihtyy alkoholin käytön jatkuessa 45-vuotiaasta.
Ehkä noin 45-ikävuoden vaiheilla tilanne kriisiytyy terveydellisistä tai henkisistä syistä. Kriisin myötä tulee iso muutos. On joko lopetettava alkoholistina alkoholin käyttö kokonaan tai jatkettava sitä kriisistä toiseen kuolemaan johtavan rappeutumisen edistyessä.
Jos käy niin onnellisesti, että alkoholin käyttö loppuu on asianomaisella taas mahdollisuus kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Aivoissamma riittää kapasiteettia, vaikka osa olisikin surkastunut ja kun niitä käytetään kasvaa kantasoluista uusia hermosoluja ja vanhojen solujen välille kasvaa uusia piuhoja. Tilanne ei siis ole lopullinen jos liuottimien käyttö on lopetettu.
lauantai 29. toukokuuta 2010
torstai 27. toukokuuta 2010
MITEN KÄYTÄN VALTAA
Tämä teksti julkaistu myös http://miten-kirja.blogspot.com :ssa
MITEN KÄYTÄN VALTAA ja miten en käytä sitä!
Hippokraten vai Mengelenin vallankäyttöä?
Istumme potilaan kanssa vastaanotolla vastakkain tai pöydän ääressä.
Minulla 50 vuoden kokemus ihmisten käsittelystä. Potilaalla ikänsä verran kokemusta itsestään, oireistaan, ahdistuksestaan, masennuksestaan.
Tilanne ei ole tasa-arvoinen.
Hän on tullut auktoriteetin luokse odottaen helpotusta, ehkä parannustakin.
Minä auktoriteettina voin antaa oikeita tai vääriä suggestioita, jotka potilas ottaa aina todesta. Hänen mielestään minulla on "ikuisen elämän timantti" ja tiedän kaiken ihmisistä ja tämän kädellislajin käyttäytymisestä. Timanttia en vain hänelle anna.
Jännittäen hän kertoo elämästään ja oireistaan avoimesti mitään peittelemättä. Laulun sanoin: "Avaa sydämesi mulle, tahdon pelkkää hyvää sulle, mitään salata et saa." Tämä oli Reima Kampmanin tunnuslaulu.
Huolistaan kertoessaan hän samalla paljastaa statuksensa, vointinsa ja ilminäkyvät oireensa.
Saamastani informaatiosta voin päätellä hänestä jotain. Itse hän kuvittelee, että tiedän hänestä kaiken.
Siihen mennessä olen käyttänyt ihmisuhdetaitojani vallan palveluksessa. Olen saanut hänet avautumaan ja kertomaan asioita, joita hän ei ole kenellekkään kertonut. Tämä on ollut positiivista lääkärin vallan käyttöä.
Sitten kerron hänelle mielen rakenteista, traumojen vaikutuksista, mielen toimintatavoista ymmärrettävällä tavalla. Hän alkaa ymmärtää itseään ja käyttäytymistään. Hänen luottamuksensa kasvaa ja hän on yhä alttiimpi suggestioille ja vallankäytölle.
Annan hänelle erilaisia hoito-ohjeita ja keinoja helpottaa oloaan ja ratkaista keskeneräisiä asioitaan ja traumojaan.
Negatiivisessa vallankäytössä komentaisin elintapojen muutokseen.
Keskustelen hänen kanssaan lääkityksen mahdollisuudesta, hyödyistä ja haitoista. Keskustelussa selviää hänen suhtautumisensa lääkitykseen. Määrään ehkä hänelle lääkityksen tai kokeilemme pehmeämpiä keinoja.
Negatiivisessa vallankäytössä määräisin mitään puhumatta auktoritatiivisesti lääkityksen, josta aiheutuu riippuvuutta tai haittaoireita.
Olen nähnyt 60-luvulla mielisairaalassa vallankäyttöä, insuliinishokkeja, väkisin annettuja sähköshokkeja, tarpeetonta väkivaltaa, psykootisten halveksuntaa ja vielä v.2010 kuullut mitenkä psykoottinen laitettiin eristykseen, jossa joutui ulostamaan paperilautaselle kun ei vessaan päästetty. Toisen kerran keinutuoliin sidottua psykoottista vanhusta kehotettiin ulostamaan vaippoihinsa.
Ongelma syntyy arvoristiriidoista, arvostuksista. Missä loppuu asiakkaan/kohteen ihminen ja alkaa eläin tai esine, jota saa kohdella miten vain. Kyse on joko Hippokrateen tai Mengelenin arvomaailmasta.
Ilkka Härkönen
www.aanitteitaelamaan.fi
MITEN KÄYTÄN VALTAA ja miten en käytä sitä!
Hippokraten vai Mengelenin vallankäyttöä?
Istumme potilaan kanssa vastaanotolla vastakkain tai pöydän ääressä.
Minulla 50 vuoden kokemus ihmisten käsittelystä. Potilaalla ikänsä verran kokemusta itsestään, oireistaan, ahdistuksestaan, masennuksestaan.
Tilanne ei ole tasa-arvoinen.
Hän on tullut auktoriteetin luokse odottaen helpotusta, ehkä parannustakin.
Minä auktoriteettina voin antaa oikeita tai vääriä suggestioita, jotka potilas ottaa aina todesta. Hänen mielestään minulla on "ikuisen elämän timantti" ja tiedän kaiken ihmisistä ja tämän kädellislajin käyttäytymisestä. Timanttia en vain hänelle anna.
Jännittäen hän kertoo elämästään ja oireistaan avoimesti mitään peittelemättä. Laulun sanoin: "Avaa sydämesi mulle, tahdon pelkkää hyvää sulle, mitään salata et saa." Tämä oli Reima Kampmanin tunnuslaulu.
Huolistaan kertoessaan hän samalla paljastaa statuksensa, vointinsa ja ilminäkyvät oireensa.
Saamastani informaatiosta voin päätellä hänestä jotain. Itse hän kuvittelee, että tiedän hänestä kaiken.
Siihen mennessä olen käyttänyt ihmisuhdetaitojani vallan palveluksessa. Olen saanut hänet avautumaan ja kertomaan asioita, joita hän ei ole kenellekkään kertonut. Tämä on ollut positiivista lääkärin vallan käyttöä.
Sitten kerron hänelle mielen rakenteista, traumojen vaikutuksista, mielen toimintatavoista ymmärrettävällä tavalla. Hän alkaa ymmärtää itseään ja käyttäytymistään. Hänen luottamuksensa kasvaa ja hän on yhä alttiimpi suggestioille ja vallankäytölle.
Annan hänelle erilaisia hoito-ohjeita ja keinoja helpottaa oloaan ja ratkaista keskeneräisiä asioitaan ja traumojaan.
Negatiivisessa vallankäytössä komentaisin elintapojen muutokseen.
Keskustelen hänen kanssaan lääkityksen mahdollisuudesta, hyödyistä ja haitoista. Keskustelussa selviää hänen suhtautumisensa lääkitykseen. Määrään ehkä hänelle lääkityksen tai kokeilemme pehmeämpiä keinoja.
Negatiivisessa vallankäytössä määräisin mitään puhumatta auktoritatiivisesti lääkityksen, josta aiheutuu riippuvuutta tai haittaoireita.
Olen nähnyt 60-luvulla mielisairaalassa vallankäyttöä, insuliinishokkeja, väkisin annettuja sähköshokkeja, tarpeetonta väkivaltaa, psykootisten halveksuntaa ja vielä v.2010 kuullut mitenkä psykoottinen laitettiin eristykseen, jossa joutui ulostamaan paperilautaselle kun ei vessaan päästetty. Toisen kerran keinutuoliin sidottua psykoottista vanhusta kehotettiin ulostamaan vaippoihinsa.
Ongelma syntyy arvoristiriidoista, arvostuksista. Missä loppuu asiakkaan/kohteen ihminen ja alkaa eläin tai esine, jota saa kohdella miten vain. Kyse on joko Hippokrateen tai Mengelenin arvomaailmasta.
Ilkka Härkönen
www.aanitteitaelamaan.fi
tiistai 18. toukokuuta 2010
MAAILMANKAIKKEUDEN SELITYS
Maailmankaikkeus on pallo, joka sisältää kaiken.
Sen keskipisteenä on jokaisen oma napa, jonka ympäri se pyörii. Siis minun napani ympärillä pyörii maailmankaikkeus.
Keskipisteestä lähtee pallon pinnalle kartioita, pyramideja, tetraedreja - miten vaan.
Jokainen kartio on tieteellinen kokonaisuus. Niitä on matematiikka, taloustiede, filosofia, fysiikka, kemia, sosiologia, arkeologia, metsätiede, biologia, lääketiede, psykiatria, psykologia jne. loputtomiin.
Jokaisen kartion kärjestä tiedät ja ymmärrät jotain. Jokaisesta kartiosta ymmärrät 1/milj.osa promillea eli miljardisosan. Loppuosa menee yli hilseen.
Jos hankit ymmärrystä lisää 1 miljardisosan olet 100% tietävämpi.
Lohdullista! Tekee nöyräksi.
Professori tietää enemmän, muttei välttämättä ymmärrä ilmiön syvempää olemusta enempää kuin muutkaan.
Kosmologit sanoo, että tunnettu energia ja näkyvä maailma on 5 % maailmankaikkeudesta. Loppu on näkymätöntä. Matemaatikko laskee moniulotteisia maailmoja. Onko olemassa 5-, 8- tai 10-ulotteisia maailmoja? Koska 95 % on näkymätöntä, josta et voi tietää mitään, voit ymmärtää vain pienen osan tuosta 5:stä %:sta. Näin tietomme on häviävän pieni ja oppimista loputtomiin.
Koska tietomme ja ymmärryksemme on niin pieni, teemme ympäröivästä maailmankaikkeudesta kuvitelmia - projektioita - elämme "harhamaailmassa". Kun valaistuneelta kysyttiin miten hänen elämänsä valaistumisen jälkeen on muuttunut hän vastasi, että ennen valaistumista hän hakkasi puita ja kantoi vettä ja nyt hän hakkaa puita ja kantaa vettä. Erona kait, että nyt hän hymyilee sateella eikä tee projektioita - nöyrästi tietää tietämättömyytensä. ;)
Kosmologit sanoo, että tunnettu energia ja näkyvä maailma on 5 % maailmankaikkeudesta. Loppu on näkymätöntä. Matemaatikko laskee moniulotteisia maailmoja. Onko olemassa 5-, 8- tai 10-ulotteisia maailmoja? Koska 95 % on näkymätöntä, josta et voi tietää mitään, voit ymmärtää vain pienen osan tuosta 5:stä %:sta. Näin tietomme on häviävän pieni ja oppimista loputtomiin.
Koska tietomme ja ymmärryksemme on niin pieni, teemme ympäröivästä maailmankaikkeudesta kuvitelmia - projektioita - elämme "harhamaailmassa". Kun valaistuneelta kysyttiin miten hänen elämänsä valaistumisen jälkeen on muuttunut hän vastasi, että ennen valaistumista hän hakkasi puita ja kantoi vettä ja nyt hän hakkaa puita ja kantaa vettä. Erona kait, että nyt hän hymyilee sateella eikä tee projektioita - nöyrästi tietää tietämättömyytensä. ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)