KATKERUUS JA VIHA

Tiedostamattaan jotkut ihmiset ovat sisäistäneet kokemuksia, pettymyksiä, traumoja läheisimmiltä ihmisiltään, vanhemmiltaan eli niiltä, joilta tuo lapsi on eniten odottanut rakkautta eli lapsen elämän ravintoa, itsetunnon ravintoa.
Seurauksena tuo ihminen on vihainen ravinnon puutteesta ja kehitttää katkeruuden ollen samalla riippuvainen. Fritz Pearlsin sanoin: 'Katkera yrittää imeä tissistä ravintoa ja samanaikaisesti vihassaan puree tuota ravinnon antajaa saamatta maitoa.'

Mitä kaikkea tästä seuraa? Ikuinen tyytymättömyys ja katkeruus, joka kohdistuu kaikkeen elämässä. Viha kaikkea ja kaikkia kohtaan ja samalla ikuinen rakkauden kaipuu. Se ilmenee sekä puheen että tekojen tasolla.

Miten tämä heijastuu seuraavaan sukupolveen, joka ei myöskään saa kaipaamaansa rakkauden ravintoa, pelkästään vihapuheita ja vihaan kasvatusta. Itsetunto jää kehittymättä ja seurauksena on epäonnistumisten kierre, onneton elämä, katkeruuden ja vihan jatkuminen sukupolvesta toiseen. Riippuvaisia ihmisiä on runsaasti.

Katsokaa 'vihakulttuureja', joissa vihaa, epäluuloisutta, katkeruutta ympäristöä kohtaan elätetään vuosisadasta ja tuhannesta toiseen. Arvot ovat kaukana ihmisyydestä ja inhimillisyydestä.

Katsokaa 'vihasukuja', epäonnistumisia sukupolvesta toiseen. Arvot eivät yllä inhimillisyyteen ja samaistumiskyvyttömyys ja myötäelämättömyys paistaa kauas.

Sitten joskus joku päättää muuttaa kaiken. Ymmärryksen ja viisauden taso on noussut riittävästi ja hän alkaa työstää omaa vihaansa,  traumojaan ja vapautuu niistä ja vapautuu riippuvuudestaan. Näiden  tilalle nousee jotain arvokasta: EMPATIAKYKY! Kierre katkeaa ja kuihtuu tähän. Viisaus ja uudet arvot saavat vihdoin jalansijan ja elämä muuttuu positiiviseksi.

Kyse on valinnasta: Mitä haluamme?